perjantai 3. toukokuuta 2013

Päästä vedettävät puusängyt ja niiden entisöinti

Olemme keskittyneet viime aikoina lähinnä tavaran ulos heittämiseen, mutta jotain on kannettava sisäänkin. Huuto.netistä löytyi aivan ihanat sängyt (vielä kaksin kappalein!), joten ne oli saatava lähes hinnalla millä hyvänsä (jos mieheltä kysytään, niin ne saatiin hinnalla millä hyvänsä...). Puusängyt olivat suhteellisen hyväkuntoiset (mitä nyt tarvii kolme aikuista säätämään sängyn pituutta), mutta ne kaipasivat hieman entisöintiä. Ja mitäpäs minä entisöinnistä tiedän muuta, kuin että se on trendikästä? En niin yhtään mitään.


No onneksi apu oli taas lähellä, Rautapohjasta vinkkasivat minut oikean hyllyn suuntaan, ja Bloomin puuvaha lähti mukaan. Suosittelivat vielä poistamaan vanhan kuluneen lakan ennen käsittelyä, mutta en jaksanut halusin säilyttää elämää nähneen pinnan ja vain häivyttää pahimpia kulumisen jälkiä. Lakan poistamisen sijaan pesin pinnat miedolla pesuaineliuoksella ja annoin kuivua seuraavaan päivään. Sitten puuvaha päälle ja ai että, kun tuli hyvä!

Vasemmalla sängynpäädyt ennen ja oikealla jälkeen vahauksen. Studiona toimiva tupa oli valaistuksen puolesta vähän kehno, joten kuvista tuli hyvin keltaisia (en siis osannut). Laitan myöhemmin lisää kuvia, kun saadaan sängyt omille paikoilleen.

Naarmut peittyivät juuri sopivasti.

Itse asiassa, testasin vahaa jo etukäteen sänkyjen mukana tulleeseen puujakkaraan, joten en lähtenyt ihan soitellen sotaan, mutta nähtäväksi jää, kuinka kauan pinta säilyy tuollaisena. Tulos ei ollut yhtään niin tumma kuin vähän pelkäsin. Mallipalassa oli varmastikin vahattu kaksi kerrosta, joka on kai yleisempi tapa, koska malli oli huomattavasti tummempi. Käytimme muuten Bloomin paneelivahaa vaatehuoneen seinässä ja vasta kolmas kerros riitti peittämään mäntypaneelin keltaisuuden, joten harkitsemme tässä muita vaihtoehtoja yläkerrassa odottaville paneeliseinille, koska kolmeen kertaan sellaisen neliömäärän käsittely ei oikein houkuttele :/


Puuvahaa oli suhteellisen helppo työstää. Vähän sellainen hyytelömäinen aine pysyy hyvin siveltimessä, mutta aine kuivuu todella nopeasti (kuivumisaika kerrosten välissä 2 tuntia)! Se on sinällään positiivista, ettei tarvitse varoa pintaa niin kauan, mutta kyllä meinasi tulla välillä kiire vahatessa. Muutamia kohtia myös ikäänkuin kului puhki, kun sivellin osui samaan kohtaan useampaan kertaan. Vaha ei enää tarttunut, vaan tuntui, että se vähäkin kului pois. No ongelma ratkesi ainakin osittain uudella vahakerroksella myöhemmin, mutta kyllähän siinä vähän saumaa jäi näkyviin. Johtui todennäköisesti kuluneesta pinnasta ennemmin kuin itse aineesta, mutta tiedänpä ensi kerralla ottaa huomioon. Muuten vaha on kyllä ihan nerokasta; se on lapsiturvallista (hyväksytty leluihin!), ympäristöystävällistä (EU-kukka ekomerkki) ja vesiohenteista (ei haise ja siveltimet voi pestä vedellä). Jes, ei enää tärpätin kanssa läträämistä. Nimittäin sitä saatiin ihan riittävästi tänään, kun esikoinen löysi (minun jäljiltä) ulkoa maalisudin tärpättipurkista ja alkoi ihan vähän vain maalata ulkoportaita ja siinä samalla vähän itseäänkin... Huokaus, mikä siivo...

7 kommenttia:

  1. voi vitjat mitkä punkat. siis ihan mahtavat. kyllä kelepaa pötkötellä noissa :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä aika löytö. Tulevat vielä tytöille nyt aluksi samaan huoneeseen vastakkaisille seinille, niin oli tosi kiva, että löyty samanlaiset :) Aika kapeat vaan, 65 leveä patja pitäisi duunata tuosta 75 leveästä, mutta onhan ne tytötkin vielä niin pieniä, että hyvin sopii :)

      Poista
    2. Hei! Minäkin pesin sitä toista petiä. Vaikka itsekriitisesti tarkastelit tuota vahausjälkeä ensin niin minusta tuo "elämää nähnyt" look on aivan mahtava. Hyvää työtä vaimoseni

      Miehesi

      Poista
    3. Kiitos kiitos. Siistimpää jälkeä itse kyllä toivoin, mutta ei niitä koloja kukaan muu taida huomata.

      Poista
  2. Kylläpä tytöt saivatkin ihanat sängyt...Noista vahoista vielä,käsittelimme juuri pöytälevyn Pigrol Zen petsivahalla ja uusikin puupinta vaati vahauksen kolmeen kertaan. Kuinkahan monta kerrosta olisi tarvinnut kellastunut pinta?

    Annukka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohhoh, olipa työläs! Mutta varmaan ei jää mitään saumoja niin helposti näkyviin, kun tekee useamman kerroksen. Tuliko hieno? Millä värillä vahasitte?

      Poista
    2. Valkoiseksi vahattiin ja hieno tuli. Työläys ei haitannut kun kohde oli niin pieni. Mumman ensimmäisillä palkkarahoilla hankkima polkusinger pääsi näin kymmenien vuosien päästä uusiokäyttöön.

      Annukka

      Poista